perjantai 12. huhtikuuta 2013

Kymijoen kulkijoita

Kotkan kaupunkia ei olisi syntynyt ilman eteläisen Suomen mahtavinta virtaa, Kymijokea!
Vain tuota väylää myöten entisen linnoituksen rannoille syntynyt sahateollisuus sai riittävästi raaka-ainetta. Kaukaa Päijänteen vesistöistä asti miljoonia tukkeja uitettiin kesäisin pitkin mahtavaa Kymiä. 
Mutta eivät tukit yksinään olisi "Kutsetin" sahanraameihin asti päässeet, uittoa varten piti rakentaa mittava organisaatio ja uittojärjestelmä, jonka näkyvin osa oli joen suistossa Kymisuussa oleva erottelulaitos, jossa jokaisen sahayhtiön puut päätyivät oikeille omistajille. 
Uittoa hoiti Kymin Lauttausyhdistys, myöhemmin Uittoyhdistyksen nimelläkin tunnettu. Alkuaikoina uittopäällikkönä toimi muun muassa William Ruth ja Lennart Gripenberg.
Kymijoen uitto loppui vasta vuonna 1966.
Kuvassa Karhula Osakeyhtiön Lasitehtaan laituri ja höyrylaivat Glas ja Ursus


Suomen Wirallinen lehti kirjoitti 29.3.1873 seuraavan uutisen:
"Kymijoella kuuluu eräs Norjalainen yhtiö aikowam tulewana kesänä panna kulkemaan höyrywenettä, joka tulisi olemaan awullisena tukkien lauttaamisessa."
Onko kyseessä Hallan sahan edeltäjien Otterstad ja kumppanien hanke (numeroton Halla) vai Gutzeitin Huth?

Kyminsuu

Vesistöt olivat luonnollinen kulkutie ihmisten ja tavaroiden kuljettamiseen, eihän rautatietä Kotkaan vielä ollut olemassa ja maantiet ja varsinkin kulkuneuvot olivat alkeellisia. Myös Lauttausyhdistys hankki höyrylaivan kuljettamaan työntekijöitä ja tarvikkeita paikasta toiseen, myös pienet hinaustyöt piti aluksen hoitaa. Tätä varten oli olemassa useitakin aluksia, henkilöliikennettä hoiti pääosin Kyminsuu-niminen höyryvene, oikeastaan useampikin! Näitä ei numeroitu kuten monen muun yhtiön laivoja, uusi tulokas peri edeltäjältään kunniakkaan nimen.

Uutinen Kotka Notis&Annonsblad-lehdestä 2.6.1883:
"Uusi höyryvene. Meidän jo aikaisemminkin merkittävä höyryvenelaivastomme on lisääntynyt uudella höyryveneellä, joka on rakennettu Varkauden konepajalla ja on saanut nimen Kyminsuu ja on määrätty ylläpitämään säännöllisiä vuoroja joen suulla, missä Kymin Lauttausyhdistyksen konttori on sekä kaupungin välillä. Lähtöajat ovat nähtävänä ilmoituksesta lehden ensimmäisellä sivulla."

Ilmoituksessa luetellaan kellonaikoja laivan lähtemisestä linjan päätepisteistä. Ajat vaihtelivat vuosittain, myös vuodenaikojen mukaan lähtöaikoja aikaistettiin syksyn iltojen pimetessä. Pääsääntöisesti ajettiin neljä vuoroa päivässä suuntaansa, kesäaikaan ensimmäinen vuoro aikoi kello kahdeksan maissa aamulla ja päättyi iltakahdeksalta joten laivalle ja miehistölle tuli helposti 12 tunnin työpäiviä.
Aluksi kulkureitti kulki suoraan kaupungista Kyminsuuhun, myöhemmin ajettiin ylemmäs jokea Helilään asti. Tietysti matkalla oleviin laitureihinkin pysähdyttiin tarvittaessa, esimerkiksi Hietasen sahalla.

Kotkan sanomat-lehdessä 6.6.1883 olleen ilmoituksen mukaan "Hietaseen sekä kulkuwäylän läheisyydessä olewiin laiwoihin poiketaan tarwittaessa. 
Wäliai´oilla wuokrataan wene niin hywin hinaukseen (puksieramiseen) kuin myöskin ylimääräisiä matkoja warten. Tilauspilettejä 2 % alennuksella saadaan Uittoyhdistyksen konttorista sekä perämieheltä."

Kotkan Sanomissa julkaistiin 28.7.1883 lukijalta tullut kirjoitus, jossa harmitellaan höyrylaivojen vihellyspillien aiheuttamaa meteliä ja esitetään höyryveneitten Allin ja Kyminsuun varustamoille höyryvisselin korvaamista laivakellolla silloin, kun halutaan esimerkiksi ilmoittaa laivan lähtöajasta. Kirjoittaja myös esittää, että jos pillit pitää pykälien mukaan säilyttää, voisiko niiden äänenkorkeutta muuttaa miellyttävämmäksi tai rajoittaa mahdollisimman vähäiseksi. Seuraavalla viikolla uittopäällikkö Lennart Gripenberg kirjoitti asian esittäneelle herra A:lle vastineen, jonka viesti oli pääsääntöisesti se, että Kyminsuu huudattaa jatkossakin pilliään tarpeen mukaan! Eikä myöskään pillin äänenkorkeutta aleta huvin vuoksi ronklaamaan!
No, kirjoittaja oli aikaansa edellä, muutaman vuoden päästä höyrypillin käyttöä sataman alueella rajoitettiin.

Käytettiin Lauttausyhdistyksen kulkulaivaa muuhunkin kuin ajamaan postia kaupungille. Tarpeen mukaan ajettiin toisenlaistakin liikennettä, jos aikataulu vaan sen mahdollisti. Uutisen mukaan kansakoulun opettaja Käkös-vainajan hautajaisiin mentiin höyryveneillä Matti (omistaja kauppias Silvo, PT) ja Kyminsuu kaupungista Kymin hautausmaalle. (Kotkan Sanomat 23.7.1884)
Toisenlaista kulkua luvattiin, kun ilmoituksen mukaan höyryvene Kyminsuu kuljetti matkustajia juhannusaattona kansanhuviin Elisabetiin (Varissaari, PT), paikalla oli tanssia ja torvisoittoa. Ilmoituksen mukaan "Kymisuu kuljettaa sinne ja sieltä." (Kotkan Sanomat 22.6.1887)

Kesäkuussa 1889 oli Kotkan kaikissa lehdissä uutinen, jonka mukaan Kyminsuu oli ensimmäisen kulkukuukautensa aikana myynyt 10.700 lippua. Laskin huvikseni sen kulkemat vuorot tuona aikana ja sain tulokseksi keskimäärin 42 matkustajaa joka vuorolla! Luulen, että nykyiset tuuriyrittäjät tai bussifirmat olisivat enemmän kuin tyytyväisiä tuollaiseen käyttöasteeseen!

7.8.1889 Kotkan Sanomissa on jälleen lukijoiden kirjoitus höyryveneitten kulkemisesta ja tekstissä ehdotetaan, että Kyminsuu kävisi joella ylempänäkin, esimerkiksi Eskolan rannassa eikä ainoastaan Helilässä Sundbergin rantaan pysähtyisi. Toiseksi kirjoittajat esittävät, että laiva ei seisoisi aamuisin Uittoyhtiön rannassa Kyminsuussa puolta tuntia vaan jatkaisi suoraan Kotkaan.

Kotkan Sanomissa 8.11.1892 painettu tarina on julkaistava sellaisenaan, niin hyvin se kuvaa joella käynyttä kilpailua liikenteestä. Kannattaa muistaa, että Karhula Oy:llä (kapteeni William Ruth) oli myös omia höyrylaivoja Kymijoella:
"Joka toiselle kuoppaa kaiwaa, itse siihen lankee. Kun höyrywenhe Kyminsuu kulki warsinaista wuoroaan Kotkasta Helilään t.k. 2 päivänä ja pysäytti matkansa warrella Karhulan rantakonttorin kohdalla olewaan K. L. Yhtiön teettämään siltaan, jättääksensä siihen kaksi matkustajaa, jotka olivat tahtoneet jäädä siihen, niin toinen noista matkustajista pääsi onnellisesti sillalle, syystä ehkä, että näytti herrasmieheltä. Waan toista ei millään mahdollisilla eikä mahdottomilla keinoilla, olisi laskettu mainitusta paikasta maalle. Sillalla oli kaksi Karhulan sahan miestä, jotka heti toisen matkustajan päästyä maalle, alkoivat työntää Kyminsuuta irti sillasta ja saada siten estetyksi tuo toinen matkustaja maalle nousemasta. Mutta kuinkas kävi? Yllämainitut miehet rynnistivät kowasti nojaten eräitä kaidepuita wastaan, josta oli seuraus, että kaidepuut katkesiwat ja miehet suistuiwat Kymiwirtaan kaidepuineen päiwineen. Toinen heistä pääsi kohta ylös, mutta toista wirta wirutti ja huuhtoi wähän pidemmältä, jotta täytyi ruweta huutamaan apua-wihattawiltaan. Niin se käypi tässä matoisessa maailmassa, joka menee syyhymättä saunaan saapi noin sopimatointa kylpyä, eli oikeammin sanottuna sopiwata wuoden aikaan katsoen."

Kotkan Sanomat-lehdessä 3.10.1896 on pitkä kirjoitus matkustajalta, joka ihmettelee, minkälaisella pätevyydellä ja ammattitaidolla höyryveneitä oikein kuljetetaan. Esimerkkinä hän kertoo matkastaan Kymijokea ylös höyryvene Kyminsuulla, joka tarkasti sääntöjen mukaan ajoi joen oikeaa reunaa. Kun eräs matkustaja halusi poistua laivasta joen vasemmalla rannalla olevassa tiilitehtaan laiturissa, ilmoitti Kyminsuun kuljettaja (tietääkseni oli nimeltään J Forsberg, PT) oikeaoppisesti höyrypillin kahdella vihellyksellä aikovansa muuttaa kulkusuuntaansa vasemmalle mutta vastaantulevan höyryvene Edwardin perämies ei joko tuntenut tuota merkinantoa tai muuten piti itsepäisesti kiinni oikean reunan kulkutiestään. Lopulta törmäys vältettiin veneissä olleiden "ihmisäänien lisäsignaalin" avustuksella.

Kotka Notis&Annonsblad-lehti kertoi 10.12.1896: "Viipurin keisarillinen hovioikeus on vahvistanut Kymin ja Pyhtään pitäjien käräjäoikeuden tuomion, jonka mukaan kruununnimismies E J Sallmén määrättiin sakottamaan kippari Anders Matikaista Karhulasta, joka oli 18. elokuuta 1895 ajanut höyryvene Karhun (omistaja William Ruth, PT) kanssa alas Kymijokea ja kohdannut Karhulan kartanon kohdalla jokea ylöspäin matkalla olleen lauttausyhtiölle kuuluvan höyryvene Kyminsuun ja jättänyt viestittämättä eikä myöskään ollut hidastanut ja siten aiheuttanut sen, että höyryveneet törmäsivät sillä seurauksella, että Kyminsuun reelinkilankku oli vaurioitunut, johon Matikainen oli todettu syylliseksi ja määrättiin maksamaan vahingonkorvauksena ja kuluina 125 markkaa 80 penniä."


Jouluaattona 1896 Kotka Notis&Annonnsblad-lehti tietää kertoa seuraavaa: "Tulipalovaaran takia on läänin kuvernööri kuulutuksella määrännyt Kymijoen Korkeakosken haarassa välillä Kyminsuu ja Karhulan puuhiomo (Korkeakoskella, PT) liikennöivien höyrylaivojen omistajat varmistamaan, että höyrylaivat on varustettu tarkoituksenmukaisella kipinänsammuttajalla, joka pitää 100 markan sakon uhalla olla alaslaskettu sillä osalla reittiä, jossa uittoväylä ja kulkuväylä leikkaavat, samoin Karhulan kartanon kohdalla."

Ehkä tulipalon uhka oli todellinen! Ainakin seuraavaa tapahtumasarjaa pohdittiin lehtien sivuilla viikkojen ajan, asiasta julkaistiin uutisia, vastineita, yleisönosastokirjoituksia, lopulta jopa poliisin kuulustelupöytäkirjoja painettiin lehdissä:
Perjantaina 13.8.1897 aamupäivällä William Ruthin höyryvene Karhula oli hinaamassa neljää sahatavaralla lastattua proomua satamaan päin, kun lähistöllä olevasta Gutzeit&Co:n hinaajasta Huth huomattiin ensimmäisenä Karhulan perässä tulevan proomun olevan tulessa, liekö syttynyt hinaajan korsteenista lentäneistä kipinöistä.
 Huthin kansimies huusi tiedon palavassa proomussa olleelle miehelle, joka yritti sammuttaa tulta mutta joutui kuitenkin hyppäämään mereen henkensä pelastaakseen. Karhula irroitti palavan proomun ja pelasti kolme muuta proomua tulelta. Tuuli kuitenkin painoi palavan lotjan ylös joen suuta kohti ja lopulta se törmäsi Kymin Lauttausyhtiön suureen ponttooniin, jonka sytytti tuleen. Ponttoonilla oli talli, jossa pidettiin hevosta, uittomiesten suosikkia, jonka tehtävänä oli pyörittää ponttoonilla olevaa varppausvintturia. Tallin ovi oli kuitenkin lukittuna ja hevonen paloi hengiltä kenenkään onnistumatta sitä pelastaa.
Tämänjälkeisiä tapahtumia puitiin sitten jälkikäteen, kuka oli tehnyt tai jättänyt tekemättä mitäkin.
Höyryvene Kyminsuun kipparia Jeremias Forsbergiä syytettiin siitä, että hän oli ajanut koko tapahtumapaikan ohi mitään tekemättä. Poliisi kuitenkin selvitti että Kyminsuu oli tapahtuman sattuessa vielä tulossa kaupungista Hietasen laituriin, jossa joku matkustajista huomasi tapahtuneen ja sanoi siitä Forsbergille. Kyminsuu ei siis pystynyt tekemään mitään Uittoyhdistyksen omaisuuden pelastamiseksi.
Tapahtumapaikalla olleen kymiläisen kauppias Lindenin höyryvene Söder ei myöskään tehnyt mitään asian hyväksi, vaikka hinaaja Huthin kapteeni kapteeni Fredrik Olson huusi lähempänä olleelle Söderille kehotuksen pelastaa veden varassa ollut proomumies.
Työmies Emil Törnqvist yritti soutuveneellä siirtää palavaa proomua ja pelastaa hevosta mutta joutui keskeyttämään toimensa pelastaakseen vedestä Karhulan proomumiehen.
Lopulta palava proomu jatkoi matkaansa tuulen kuljettamana kunnes se törmäsi kariin ja upposi ja paloi veden pinnan tasalle.
Paikalla oli myös Sunilan höyrysahan höyryvene Sunila mutta kaikkien ihmetykseksi ketään sen kyydissä olleista ei kuulusteltu edes todistajina!
Hinaaja Karhulan miehistöä syytettiin siitä, että se oli jättänyt palavan proomunsa heitteille. Miehistö puolustautui sillä, että heillä oli täysi työ pelastaa kolme palolta säästynyttä proomuaan, olivathan ne heidän vastuullaan.

Kesällä 1899 Kymijoen virtaus oli poikkeuksellisen voimakas, johtuen ainakin osittain matalasta meriveden korkeudesta. Tämän takia jokea alaspäin proomua kuljettavat hinaajat antoivat proomun mennä itsekseen alaspäin ja roikkuivat perässä jarruttaen lotjan kulkua. 3. päivänä heinäkuuta myös hinaaja Panu (omistaja Karhula Oy, PT) toimi näin. Jokea ylöspäin tulleelle höyryvene Kyminsuulle ei jäänyt tilaa väistää ja paatit törmäsivät toisiinsa sen kummemmin vaurioitumatta mutta Kyminsuun matkustajat taisivat siinä saada aikamoisen ravistelun!


Höyryvene Kyminsuu kotirannassaan


Lotta Svärd

William Ruth hankki vuonna 1885 tai -86 vanhan Helsingin lähiliikenteessä palvelleen matkustajalaiva Lotta Svärdin, jolla tehtiin ainakin Karhulan sahan hinauksia, henkilöliikenteessä tämä alus ei ollut ennen kuin Ruth laittoi sen Kotka-Hamina-linjalle 1890-luvulla. Sen tarina kerrotaan Haminan höyryjä-nimisessä osiossa.

Rakennettu 1873 Wiborgs Mekaniska Verkstad Ab
pituus 75' x leveys 15' x syväys 5'
35 hv
Muutettu hinaajaksi 1898 Kymissä, nimeksi Kaima (William Ruth)

Karhu

Kotka Notis&Annonsblad-lehti julkaisi 22.6.1889 uutisen: "Kapteeni W Ruth on hankkinut uuden höyryveneen nimeltään Karhu. Höyryvene tulee tästä päivästä lähtien tekemään säännöllisiä vuoroja kaupungin ja Korkeakosken välillä pysähtyen maihinnousulaitureissa Karhulassa, Helilässä ja Alahovissa. Katso lähemmin ilmoitusosastosta."
Ilmoitus samassa lehdessä: "Höyryvene Karhu lähtee joka arkipäivä Karhulan puuhiomolta (Korkeakoskella, PT) kello 6, 10:45 & 15:45. Kotkasta 9:30, 14:30 & 19:30. Sunn. ja pyhäpäivinä Karhulan puuhiomolta kello 6, 13 & 21. Kotkasta 8:30, 15 & 21. Laitureilla Alahovissa, Helilässä, Karhulan kartanolla ja sahalla pysähdytään."

Kotkan Sanomat 17.7.1889:


Lukijan kirjoitus Kotka Notis&Annonsblad-lehdessä 8.12.1892:
"Viime maanantaina ( 5.12., PT) kello 4 iltapäivällä, kun pimeys oli jo laskeutunut, lähti höyryvene Karhu yhdestä kolmesta kaupungin höyrylaivasataman laiturista kyydissään kymmenkunta matkustajaa, pääosin naisia. Kun Karhu kääntyi kurssilleen huomattiin pienempi höyryvene, joka myöhemmin tunnistettiin Olgaksi ohjaavan suoraan Karhua kohti. Karhun ajomies ohjasi heti styyrpuuriin, mutta Olga kääntyi paapuuriin ja jatkoi matkaansa huolimatta Karhun antamista äänimerkeistä. Vaikka Karhu peruutti, törmäsi Olga täyttä vauhtia Karhun paapuurin puoleiseen kylkeen. Törmäys oli niin kova, että Karhu hörppäsi vettä styyrpuurin puolelta. Onneksi runkolevyt kestivät ja suuremmalta onnettomuudelta vältyttiin. Paniikki Karhulla on helpompi mielessä kuvitella kuin sanoilla kertoa. Syynä törmäykseen oli Olgan virheellinen ohjailu. Molempien laivojen syyksi voi laittaa sen, että kummallakaan ei ollut kulkuvaloja sytytettyinä. Karhun perämies sanoi, että hän ei ollut täyttänyt lyhtyjä öljyllä. Sellaista laininlyöntiä on syytä terävästi paheksua ja toivotaan yleisesti, että satamamestari ei jätä tapahtumaa huomioimatta.
Eräs, joka ikävä kyllä oli pakotettu matkustamaan Karhulla."


Karhula 

Kotkan Sanomat 15.10.1884: "Korkeakosken myllyssä käwiöille saan ilmoittaa, että kun Kymin Lauttausyhtiön tulee asetusten mukaisesti tämän kuun 15 päiwänä lopettaa tukkien uiton Kymin joessa on kulku-väylä Kotkan sataman ja Korkeakosken wälillä mainitun ajan jälkeen joka aika päiwästä laiwaliikkeelle wapaa ja että höyrywenhe 'Karhula' ilman maksua kuljettaa myllyihin tulewat jaalat Karhulan sahalta tänne. Korkeakoskella Lokakuun 10 päiw. 1884. August Nyman. mylläri."

Kotkan Sanomat 29.5.1889: "Propelli akselineen luisui wiime torstai-iltana 'Karhula' nimisestä höyrywenheestä Kymin jokeen sen tullessa alaspäin Korkeakoskelta. Akseli oli jotenkin irtaunut (painovirhe lehden, PT) liitteestään. Se löydettiin jo parin päiwän kuluttua ja on nyt taas toimessaan."

Kesällä 1890 Karhun ohella mainittiin kulkuilmoituksissa myös höyryvene Karhulan nimi. Aluksi se ajoi henkilöliikennettä tilapäisesti mutta parin vuoden päästä sen nimi oli ensimmäisenä Karhula Yhtiön kulkuaikataulussa.

Kotkan Sanomat 8.10.1892:


23.6.1894 sattui vaarallinen mutta onneksi hyvin päättynyt tilanne, kun Karhulan hinauksessa ollut, työntekijöillä lastattu suuri vene törmäsi satamassa höyryvene Sunilan kanssa.
(Kotka Notis&Annonsblad 28.6.1894)

Karhulan palavan proomun tarina on kerrottu Kyminsuu-laivan yhteydessä.


Kokko

Karhula Oy osti entisen Gutzeitin hinaajan Kotkan Päijänteeltä ja siirsi sen osina Helsinkiin J. D. Stenbergin konepajalle, jossa se uudistettiin 1892 hinaajaksi nimeltä Kokko. Alus jäi talvisodassa Viipuriin ja joutui venäläisen haltuun. (lähde Theodor Hjelt: Suomen Laivakalenteri 1907 ja Timo Lehmusen teksti.)

Kotka Nyheter-lehti 28.7.1908 mainitsee Kokko-laivan kuljettaneen matkustajia yhdessä Ahlqvistin Selman kanssa Loviisaan katsomaan purjehduskilpailua.

Kyminlaakso 29.7.1908: "Yhteentörmäys. Wiime lauantaina iltapäiwällä sattui satamassamme yhteentörmäys. Höyrywenhe 'Boströms', joka kuulu liikenimelle Boströms & C:o tuli juuri esille höyrylaiwa Hectorin takaa, kun toiselta puolen Karhulan hinaajalaiwa 'Kokko' tuli täyttä wauhtia. Kokon päällikkö yritti antaa waroituswihellyksen, mutta wetonuora meni poikki wetäessä ja yhteentörmäys tapahtui."

Teknisiä tietoja (Suomen kauppalaivakalenteri 1892):

Rakennettu Helsingissä 1892
Pituus 22,85 x leveys 4.10 x syväys 2,64 metriä
29,54 reg.tonnia
Höyrykone 200 i-hv
Päällikkö A. Seppä


Onni

Kotkan Sanomat kirjoittaa 23.6.1896, että Kymin Kansanopiston arpajaisiin seuratalo Sammolle Helilään välittivät liikennettä höyryveneet Kyminsuu, Karhu, Fix ja Onni.

Muuta mainintaa tästä aluksesta en ole (vielä) löytänyt.

Söder

Nya Pressen 5.1.1897: "Höyryvene myytävänä. Höyryvene 'Söder', rakennettu 1888 raudasta, 46 jalkaa pitkä, 10 jalkaa leveä, 4 jalkaa syvä, 8 nimellishv:n compoundhöyrykone.
Vene on sopiva matkustajille ja hinaukseen. Lähemmin E. J. Wallenius Mariankatu 4 H:ki"

Kymiin kulki tämän aluksen väylä:
"Uusi höyryvene Söder, jonka omistaa maakauppias P E Linden Kymistä on aloittanut kilpailun Kymin Lauttausyhtiön Kyminsuun kanssa ja liikennöi välillä Kotka-Helilä."
Uutinen Kotka Notis&Annonsblad-lehdessä 13.5.1897

Kotkan Uutiset 31.3.1898:


Kotka Nyheter 14.5.1898: "Toissa päivänä meni höyryvene Söderin koneisto epäkuntoon kun se oli lähtenyt matkalle kaupungista Kymiin. Höyrypillillä kutsuttiin toinen höyryvene, joka auttoi Söderin maihin, missä kone pian laitettiin kuntoon."

Ei tainnut rannassa tehdyssä korjauksessa kaikki vika löytyä, sillä reilun viikon päästä lehdessä oli taas uutinen:
Kotkan Uutiset-lehti 22.5.1898: "Höyrywene Söder sai perjantaina koneensa epäkuntoon, joten weneen kulkuvuorot ovat keskeytetyt."
Ilmoitus samassa lehdessä: "Höyrywene Söderin kulkuvuorot ovat toistaiseksi lakkautetut."

Onneksi laiva tuli kuntoon, sillä muuten olisi paria päivää myöhemmin voinut tapahtua pahasti: "30 henkilöä putosi veteen, kun Karhulan höyrylaivalaituri sortui. Höyryvene Söder, joka sattui olemaan paikalla, kun onnettomuus tapahtui, kalasti ylös jokeen joutuneet ihmiset. Kuin ihme, ettei tässä menetetty ihmishenkiä." (Fredrikshamns Tidning 25.5.1898)

Kulkuilmoitus Kotkan Uutiset-lehdessä 21.5.1899: "Höyryvene Söder lähtee kaikkina arkipäivinä: Alahovista Kotkaan klo 6:45, 10 ja 18 ottaen kiinni Helilään ja Karhulaan, Pappilan laiturilta Kotkaan klo 17. Kotkasta Karhulaan, Helilään ja Alahoviin klo 9, klo 12:30 , 18:30.

Kotkasta Karhulaan ja Pappilan laiturille klo 16.
Sunnuntaina ja juhlapäivinä: Alahovista Kotkaan 7, 13, 15, 18. Kotkasta Karhulaan, Helilään ja Alahoviin klo 8, 14, 16, 18."

Toukokuussa 1900 Söder on saanut parikseen Kymijoki-linjalle höyryveneen nimeltä Kymi. Nyt ajetaan jo kahdeksan vuoroa suuntaansa, eihän se yhdellä laivalla olisi edes onnistunut. Laitureina mainitaan Korkeakoski, Alahovi, Hortola, Helilä, Pappilan laituri ja tiilitehdas. Huomattavaa on, että Karhulan tehdasalueen laitureilla ei käydä vaan liikenteen niihin hoitaa William Ruthin laivat Karhu ja Karhula, samoin Jumalniemen ranta jää Uittoyhtiön Kyminsuulle!

Kotkan Sanomat 26.5.1900:




Seuraavana kesänä pudotetaan päivittäisten vuorojen määrä taas neljään suuntaansa, vaikka linjalla säilyykin molemmat laivat. Tämä johtuu siitä, että Söder alkaa ajaa vuoroja Karhulasta Pyhtään saaristoon, välipysähdykset Kotkassa, Purolassa ja Munapirtissä. Myös Kuutsalon saareen kuljettiin, tämä käy ilmi ilmoituksesta Kotkan Sanomissa 27.6.1901:


Lokakuussa 1901 Söder kuljettaa samalla viikolla ensin maanantaina 14.10. ja tiistaina 15.10. markkinavieraita Alahovista Kotkan kautta Haminaan ja takaisin ja torstaina 17.10. yhdessä höyrypaatti Sölystin kanssa kaupungininsinööri Theodor Borchardtin hautajaisvieraat kaupungista Kymin kirkolle.

"Perämiehen toimi höyrylaiva Söderissä on haettavissa ja pitää hakemukset olla jätettynä allekirjoittaneelle ennen 11. p. tätä kuuta. P Linden, Kymi." (Kotka Nyheter 6.5.1902)

Kesällä 1902 lopettaa Söder liikennöinnin Kymijoella ja siirtyy ensin höyrylaiva Strömforsin pariksi linjalle Pyhtään saaristosta Loviisaan ja myöhemmin vuonna 1903 linjalle Strukan sululta Kotkaan. 

Kesäkuussa 1904 on uutisen mukaan höyryvene käynyt edellisenä talvena Helsingissä läpi suuren remontin ja se saapuu Loviisaan. Sen tuleva reitti kuuluu riippuvan uudesta Valkon veneestä, mahdollisesti se palaa vanhalle linjalleen Strukasta Kotkaan tai siirtyy linjalle Loviisa-Pernajanlahti. (Kotka Nyheter 28.6.1904)




Höyrylaivat Sven Dufva ja Söder (Ritva Aalto-Pötrösen kokoelmasta)



Fix (1 ja 2)

Höyrysluuppi Fix ei ajanut säännöllistä liikennettä Kymijoella vaan piti yhteyttä Elisabethin saaren (Varissaari, PT) ja kaupungin välillä ja teki myös tilausajoja.
Tottakai se otti markat irti, jos liikennöintitarvetta joelle ilmaantui, kuten seuraavista maininnoista ilmenee:
"Höyryvene Fix (1) ajaa joka aamu Kymiin kohtuullista korvausta vastaan, jos tarpeellinen määrä oppilaita ilmoittautuu." Kotka N&Ann 1.6.1889
"Höyryvene Fix (1) lähtee Kymin kirkolle toinen helluntaipäivä klo 11." (Kotka N&Ann 8.6.1889.
Kotkassa ei tuolloin ollut vielä kirkkoa, PT)
"Höyryvene Fix (2) tekee matkoja Helilään Juhannusiltana alkaen ½ 4 iltapäivällä. 
Huom! Lähtee ensimmäisen kerran kello ½ 4 iltapäivällä ja palaa Helilästä viimeisen kerran ½ 1 yöllä." (Kotka N&Ann 20.6.1895. Seurantalo Sampo Karhulassa oli tuolloin suosittu huvipaikka, jonne tultiin pitempienkin matkojen takaa, PT) 

Fixin normaali liikenne oli pääosin tällaista: "Kahvikonsertti pursiseuran paviljongilla (Varissaari, PT) sunnuntaina 4.8. kello 5 iltapäivällä. Höyryvene Fix (2) lähtee höyrylaivalaiturista kello 5 iltapäivällä." (Kotka N&Ann 1.8.1895)


Teknisiä tietoja:
Fix (2)
Rakennettu Paul Wahl & C:o, Pirttiniemen telakalla Varkaudessa 1893
Pituus 12,20 m x leveys 2,90 m x syväys 1.07 m

Tilaaja apteekkari Hjalmar Grahn
Omistaja 1903 G B Hellstén, möi eläinlääkäri G Bastille 

Kotkassa oli kolme höyryvenettä nimeltään Fix. Ensimmäinen oli rakennettu 1887 mahongista Turussa, pituudeltaan 30 jalkaa ja varustettu 10 i-hv:n höyrykoneella. Tämä vene myytiin Haminaan kauppias Meyerille huhtikuussa 1894 ja nimeksi muutettiin Fanny. Lisää siitä löytyy haminalaisten laivojen yhteydessä. 

Tämä laiva oli toinen ja kolmas valmistui 1903 tullitarkastaja Hellsténille.


Ursus 

Kotkan Sanomat kirjoittaa 24.5.1902: "Höyrylaiva Ursus on aloittanut säännölliset kulkuvuoronsa reitillä Korkeakoski-Helilä-Karhula-Kotka. Karhula Osakeyhtiö"
Samassa lehdessä on aikataulu, jonka mukaan laiva ajaa kuusi vuoroa suuntaansa päivittäin.

"Laiwakulun esteitä. Eilen aamupäivällä syntyi tukkia uitettaessa ruhka Kymijoessa Korkeakosken haaralla, josta oli seurauksena että höyrywenekulku joen alaosalla keskeytyi. Muun muassa myöhästyi höyrywene Ursus wuorokulustansa Kotkaan noin tunnin ajan. Tukki oli tarttunut höyryweneen potkuriin eikä alus päässyt mihinkään. Lopuksi saapui kaksi höyrywenettä Ursukselle awuksi joten se wihdoin pääsi pälkähästä."
Kotkan Uutiset 18.9.1902

Lokakuun alussa 1902 putosi laivasta Karhulassa laiturille astumassa oleva työmies jokeen ja hukkui. (Kotkan Uutiset 9.10.1902)

"Propellinsa Kymeen pudotti Ursus lähtiessään tavalliselle kulkuvuorolleen tämän kuun 12. päivänä. Matka tietysti keskeytyi, mutta ei kai kestäne kauvankaan, kun vamma tulee korjatuksi." (Etelä-Suomi 14.5.1903)

1904 kulkuvuorot alkoivat jo 30.4., nyt ajettiin entistä reittiä viisi kertaa suuntaansa joka päivä.

Karhulan VPK vietti 15-vuotista taivaltaan 2.7.1905 suurella kansanjuhlalla Karhulan juhlakentällä.  Ohjelmaan kuului laulua, soittoa, kilpailuja, leikkejä ja lopuksi näytelmäkappale `Savon sydämestä`. Ursus ajoi omien vuorojensa lisäksi ylimääräisiä lähtöjä, myös höyryvenhe Stark (omistaja Träindustribolaget, Halla, PT) oli avustamassa. (Etelä-Suomi 1.7.1905)

Kyminlaakson raittiuspiirin kesäjuhla pidettiin Mussalossa ja yleisöä sinne kuljettivat Fix, Alli, Kaima, Ursus, Turvala, Halla, Sunila, Tripp ja Olga. (Kotkan Uutiset 20.7.1905)

Suurlakon aikana Etelä-Suomi kirjoitti 9.11.1905: "Kaupungin poliisimestari on antanut kunniasanansa siitä, että hän ei poistu kaupungista kahden päivän aikana eikä toimi mitään lakkoliikettä vastaan...Höyryvene Ursus wälittää liikettä Kyminsuun ja Kotkan wälillä. Tulot lankeawat Keskustoimikunnalle."

21.8.1906 pelasti Ursus Hovinsaaren ja Hietasen välillä kaatuneen purjeveneen kolme miestä.

"Kotkan ja Kymin raittiusseurojen yhteiseen kokoukseen Karhulan puuhiomon koululle toi Kotkasta höyrylaiwa Ursus aivan kokouksen alkuun...(Eteenpäin 16.11.1907)

Etelä-Suomi kirjoittaa 7.5.1909: "Pikkulaivat Ursus ja Sunila y.m. owat myöskin alkaneet wälittää liikettä."

"Karilleajo Kymijoessa. Maanantaina klo 3 seutuwissa ajoi höyryalus Ursus karille Kymijoessa pappilan rannan kohdalla tullessaan Korkeakoskelta alas. Klo puoli 5 asti kellui alus karilla kunnes sen sitten hinaaja Kaima weti siitä pois." (Eteenpäin 12.5.1910)

"Kymenlaakson Raittiusväki tekee huvimatkan Suursaareen huomenna sunnuntaina. Höyryl. Ursus lähtee samana aamuna Korkeakoskelta klo 5 ja Karhulasta 5,20 Kotkaan, josta lähdetään höyryl. Ainamolla täsmälleen klo 6 aamulla." (Kyminlaakso-lehti 28.5.1910)

Ursus ei kuitenkaan ole vaihtanut omistajaa, vaikka Etelä-Suomessa 22.6.1911 olleen ilmoituksen mukaan niin voisi luulla: "Helilän ja Kymiläisten kauppaosuuskuntain jäsenten yhteinen Huvilaiva Ursus lähtee Juhannusaamuna Korkeakoskelta täsmälleen kello ½ 9 ap. ottaen laivalipulla varustettuja osuuskunnan jäseniä matkalle kaikista Ursuksen laitureista, mutta ainoastaan Karhulan väestöä Lasitehtaan laiturista. -- Tiilitehtaan ja Jumalniemen laitureista sillä puolella olevia."

"1920-luvulle tullessa oli aluksen höyrykattilan kunto tullut huonoksi ja vuonna 1924 alukseen asennettiin uusi höyrykattila. Alkukesän höyryhinaaja Panu hoiti vuoroliikenteen. Loppukesästä Ursus palasi liikenteeseen." (Timo Lehmunen Masinistikirje 4/2013)

"Vuoteen 1929 Ursus hoiti matkustajaliikennettä Korkeakoski-Kotka, kunnes alus pantiin myyntiin ja niin alus siirtyi Haukivuoren Kyyvedelle hinaamaan omistajan höyrysahalle sahatukkeja ja sunnuntaisin tehtiin kirkkomatkoja. Aina 1960-luvulle alus kulki Kyyvedellä, kunnes romutettiin." (Timo Lehmunen, Masinistikirje 4/2013)

Teknisiä tietoja s/s Ursus

Rakennettu Viipurissa 1902
Pituus 18.50, leveys 3.70 metriä
Rakennuttaja ja liikennöitsijä Karhula Osakeyhtiö

Matkustajaliikenteessä Kotka-Korkeakoski 1902-1927
                                        Kotka-Karhula          1928-1929

1929 myytiin Haukivuoren höyrysahalle. om. K H Pölhö

Tämän aluksen tarina ei vielä ole lopussa sillä se kulkee nimellä Johannes Oravissa.
(Tekniset tiedot Timo Lehmunen)

Ursus Äpinkoukussa, takana Parilan ranta ja Kymin kirkko
Sama kuvauspaikka, kuva Esko Hämäläinen

Panu 


Kapteeni William Ruth osti huhtikuussa 1899 kotkalaiselta tullivirkailija G. B. Hellsténiltä lähes uuden täyskatetun hinaajalaivan nimeltään Elsa.
Tuliko tästä Karhula Osakeyhtiön Panu?

Kapteeni Ruthin omistama hinaajahöyry Panu ajoi Kymijoen Korkeakosken haarassa vastaan tulleen purjeveneen yli, jolloin veneessä olleet työmies Laurila vaimoineen joutuivat veden varaan. Panun miehistö pelasti veteen joutuneet ja Kymin uittoyhtiön miehet myöhemmin veneenkin, mutta kyydissä olleet sokeritoppa ja jauhosäkki kokonaan pilaantuivat. (Kotkan Uutiset 18.8.1899)

Torstaina 1.8.1901 Hallassa Puuteollisuusosakeyhtiön tehtaalla Hallassa oli uhkaava tulipalo. Apuun tuli useita höyryveneitä pummpuineen ja letkuineen. Höyrylaivat Halla ja Jumalniemi Hallasta, Lintu Norjan sahalta, Alert Hietasesta, Panu Karhulasta ja Puuteollisuusosakeyhtiön oma Stark tulivat palopaikalle ja pumppasivat valtavia vesimääriä tulihelvettiin. Kotkassa kaikki kaupungin korkeat paikat kuuluivat täyttyneen paloa seuraavista ihmismassoista. Vahingon suuruudeksi arvioitiin 200.000 markkaa eikä tehtaalla tiettävästi ollut vakuutusta.
(Kotka Nyheter 3.8.1901)

Perjantaina 16.8.1901 kello 9 paloi kauppias Hinderssonin tuparakennus ja kauppa Kymissä. Vedenpuute hidastutti sammutustyötä kunnes Karhulan Panu ja Sunilan höyrysahan Sunila "rupesivat Kymijoesta wettä puskemaan." (Koitar-lehti 20.8.1901)

Suuri tulipalo alkoi talokas Taneli Pohjun talosta Kierikkalassa lähellä Korkeakosken puuhiomoa. Palossa tuhoutui yli 20 rakennusta, mm. "Kymin telefoonisentraali, josta aparaatit ehdittiin viedä pihalle." Kello 2:15 oli kaupungin palotornista ruvettu antamaan palomerkkejä ja Kotkan VPK ja sen ruisku lähtivät kuuden kilometrin päässä sijaitsevalle palopaikalle Höyrylaivoilla Panu, jolla oli mukana myös proomu, Fix, Stark ja Karhu. (Etelä-Suomi 7.6.1904)

Vaikka Panu toimi pääasiassa hinaajana, tehtiin sillä myös henkilökuljetuksia, kuten esimerkiksi lauantaina 6.8.1905, kun Karhulan sahalaiset tekivät sillä huvimatkan "wanhaan ikimuistoisaan Porvooseen...hiljaisen tuulen henkiessä." Mukana oli jopa soittokunta.
(Etelä-Suomi 17.8.1905)

Panu hoiti höyryvene Ursuksen liikenteen alkukesästä 1924 Ursuksen höyrykattilan vaihdon ajan. (Timo Lehmunen Masinistikirje 4/2013)


Kymi 

Kuten Söder-laivan yhteydessä jo mainitsin, tuli kesällä 1900 Kymijoen liikenteeseen Söderin pariksi uusi kulkija, nimeltään Kymi. Se ajoi Söderin kanssa kahdeksan vuoroa päivässä Kotkan ja Alahovin välillä. Myös Kymin omisti kauppias Lindén.

Kotkan Uutiset 1.9.1901:


Kotka Nyheter-lehti mainitsee uutisessaan 6.6.1903 että höyryvene Kymin kuljettaja Vallenius huomasi laivan lämmittämiseen käytettävien puiden joukossa klapin, jossa oli sisäänkasvaneena jotain. Hän halkaisi puun kirveellä ja sieltä paljastui metallinpalanen, joka näytti magneettiselta rautamalmilta ja oli puoliksi lasittunut ja painoi kuin lyijy. Oliko kyseessä meteoriitti, pohti lehti.

Östra Nyland-lehti mainitsee uutisessaan 17.5.1905, että pari kesää Loviisan seudulla kulkeneen höyryvene Kymin on sen omistaja P. E. Lindén myynyt Kymiin masinisti Packalenille.

Etelä-Suomi 16.3.1905:


Kotka Nyheter-lehti julkaisi 4.5.1907 kulkuilmoituksen, jonka mukaan höyryvene Kymi ajoi viisi edestakaista vuoroa Helilän ja Kotkan välillä päivittäin.

"Sunnuntaina illalla huomattiin höyryvene Kymillä sen tullessa Hietaseen, että laivapoika Oskar Suutarinen oli pudonnut yli laidan. Toimeenpannuissa naarauksissa löytyi pojan ruumis meren pohjasta. Oskar Suutarinen oli vasta 13 vuotta vanha." (Kotka Nyheter 6.6.1908)

"Tuomittuja pahoinpitelijöitä. Nuorukaiset A Grönqvist ja W Strandman, jotka vastikään aloittivat tappelun höyryveneellä Kymi tuomittiin keskiviikkona raastuvassa ensin mainittu 200 markan ja jälkimmäinen 40 markan sakkoihin." (Kotka Nyheter 13.6.1908)

Eteenpäin 27.8.1908:


Oliko Kymi-laivan toinen omistaja Parilan perhe?

1909 Parilat myyvät 4.000 markalla jotain Kajaanin Puutavara Osakeyhtiölle. Olisiko kyseessä osuus Kymi-laivasta sillä kauppahinta on kokonaiselle laivalle alhainen? Jos Packalén jääkin aluksen osakkaaksi, ainakin samanniminen masinisti on Kajaani Oy:n uudessa Kajaani-laivassa?

Kotkan Merimieshuonekunnan alusluettelon 1882-1907 mukaan Kymi oli rakennettu 1895, koneteho 10 hv, omistajat Pakkalén (Kaarlo Packalén)  ja (Johan Edvard) Parila, päällikkö N. Mulli 






Eider II

Kyminlaakso-lehti 24.4.1907:

Eetu Parila osti laivan ja proomun Helsingistä Kymiin ja aloitti liikennöimisen nimellä Eider II, ehkä erottuakseen Kotkan satamassa liikennöineestä Ejder-laivasta.

Ilmoitus Etelä-Suomi-lehdessä 25.7.1908: "Höyryalus Eider tulee välittämään ´Kymin´ kulkuvuoroja Kotkan ja Helilän välillä. Lähtöajat ovat samat kuin ´Kymillä´."

"Wähempi yhteen törmäys tapahtui eilen aamupäivällä. Kun höyrywene Halla IV lähti kaupungin rannasta löi höyrywenhe Eider, joka kuljettaa matkustajia Kymiin, juuri ´takapakkia´ rannasta. Se törmäsi Hallaan, jonka takahytin seinä wiottui. Wahinko ei kuitenkaan ole suuri."
(Kyminlaakso 23.9.1908)

Ilmoitus Eteenpäin-lehdessä 10.10.1908: "Höyryvene Eider lähtee Haminaan markkinoille Helilästä t.k. 14 ja 15 päivänä klo 6 ap., Haminasta 3,30 ip."

Kulkuilmoitus Kyminlaakso-lehdessä 30.6.1909: "Höyryvene Eider II Arkipäivinä Kierikkalasta Pohjun rannasta Kotkaan: klo 6:30, 9:30 a.p., 1, 4, 6:15 i.p. Kotkasta-Kierikkalaan klo 8:30, 11:50  a.p., 2:30, 5:15, 7:10 i.p. Pyhäpäivinä: Kierikkalasta, Pohjun rannasta Kotkaan: 7:30, 9:40 a.p., 1:10, 3:30, 6:15 i.p. Kotkasta-Kierikkalaan: klo 8:30, 11 a.p., 2, 5, 7:10 i.p.
HUOM! Poikkeaa Gunnarin laiturissa sekä kaikissa muissa välillä olevissa laitureissa paitsi Karhulassa."

"Jokeen upposi Eider II sunnuntaita wasten yöllä. Laiwa oli kiinnitetty Helilän rantaan ja aamulla kun sitä mentiin katsomaan, niin olikin se weden wallassa. Syynä onnettomuuteen oli se että pohjatorwi oli auki, josta wesi pääsi weneeseen wirtaamaan ja sen täyttämään."
(Etelä-Suomi 27.7.1909)

Torstaina 7.10.1909 kun höyryvene Eider II oli tekemässä lähtöä Kotkasta Kymiin pyrki siihen muutamia juopuneita miehiä. Kuljettaja Parila ei kuitenkaan heitä mukaan ottanut. Kun laiva kello 16 saapui Korkeakoskelle olivat samat miehet tulleet ajurilla sinne ja alkoivat mellastaa ja ahdistelemaan kuljettajaa lyöden häntä seipäillä ja rikkoen laivasta ikkunoita. Ulkopuoliset ottivat huligaanit kiinni ja he joutuivat viranomaisten huostaan. Parila sai sen verran kovia vammoja, että hän oli toistaiseksi toimeensa kykenemätön. (Etelä-Suomi 9.10.1909)

Nähtävästi Parilaa tuurasi työkyvyttömyytensä aikana joku epäpätevä kuljettaja, sillä 19.10.1909 Etelä-Suomi kertoi paristakin haaverista, joita laivalle sattui: Ensin perjantaina 15.10. aluksen kattilasta loppui vesi sen tullessa Haminasta ja matka keskeytyi Hallan toiselle puolelle. Heti seuraavana päivänä osui tukki veneen potkuriin ja yksi lapa potkurista vääntyi ja jälleen piti kulku hetkeksi keskeyttää.

Timo Lehmunen kertoo: "Eider II:n liikenne loppui 1920-luvulla ja Eetu Parikan poika Sylvester osti kuorma-auton ja itse ajoi sen Helsingistä Helilään. Kertoen pojilleen, että vastaan tuli vain viisi autoa."

Teknisiä tietoja:

Rakennettu Helsingissä 1890, rakennuttaja kauppaneuvoksetar Sinebrychoff  Pituus 14,05 x leveys 3,66 metriä
Höyrykone 12 hv
Entinen nimi Haga (Kuva tulossa)


Saima

Kotkalaisen herra Langin höyryvene Saima ajoi ainakin Eteenpäin-lehdessa 28.5.1907 julkaistun kulkuilmoituksen mukaan viisi edestakaista vuoroa päivässä Helilän ja Kotkan välillä.


Kymijoen laiturit 

Kymijoella oli toistakymmentä laituria joella liikennöivien höyryveneiden pysähdyspaikoiksi. Mikään alus ei kaikissa niissä käynyt, sillä tässäkin pelattiin yritysten välistä valtapeliä. Uittoyhdistyksen Kyminsuu tai yksityiset liikennöintiä harjoittavat laivat eivät esimerkiksi käyneet Karhula Osakeyhtiön laitureissa Karhulan Hovin eikä sahan tai lasitehtaan rannassa, Karhulan Ursus taas ajoi Uittoyhdistyksen laitureiden ohi.

Kotkasta lähtiessä ensimmäisinä pysähdyspaikkoina oli Paul Wahl&Co:n Hietasen sahan laituri, Sunilan höyrysahan rantaan ajoi vain yhtiön omat laivat. Seuraavana järjestyksessä oli Jumalniemessä Kyminsuussa uittoyhtiön laituri, sitten Karhula Osakeyhtiön saha ja lasitehdas. Ylöspäin mennessä seuraavana oli Karhulan kartano, Tiilitehtaan laituri, Helilä, Lukkarin ranta, Sundbergin ranta, Parilan oma ranta, pappilan ranta, Hortola ja Gunnarin laituri. Ylimpänä kosken alla oli vielä Pohjun ranta ja puuhiomon laituri.

 Kaupungissa laivoja varten oli varattuna höyrylaivalaituri, jonka yhteydessä oli pieni kolmipaikkainen laituri paikallisliikenteen höyrylaivoja varten. Tämä järjestely ei kuitenkaan toiminut ja sanomalehtien mukaan matkustajien oli vaikea löytää paikkaa, mistä oma kulkulaiva milloinkin lähti, he sitten seikkailivat kantamuksineen junanvaunujen ja lastaavien laivojen seassa etsien kohdettaan.
1900-luvun alussa kaupungin satamaan rakennettiin ensin laitureita kolmelle paikallisliikenteen höyryveneelle ja lopulta valmistui Härniemen kärkeen pysyvä paikallisliikenteen laituri.
 Lisäksi ainakin Haminan suunnan liikenne kulki usein Vanhan sahan rannasta, olihan sahan ja liikennettä harjoittavan laivan omistaja sama, kauppaneuvos Ahlqvist.
1913 valmistui Kirkkokadun päähän Kotkassa tunnetuksi tullut tuurilaituri, josta myös Kymijokea kulkevat höyryt lähtivät.


Kotkan Uutiset 22.10.1905:


Muutos tuli sitten 1900-luvun alussa, tästä kirjoitti Kotka Nyheter-lehti 6.7.1907:
"Koska höyryveneitä varten Härniemeen rakennetut laiturit ovat nyt valmiita, käsketään kaikkia täällä liikennöiviä höyryveneitä Kotkaan tullessaan laillisen edesvastuun uhalla ottamaan sen paikan, jonka satamamestari määrää."

Kyminlaakso-lehti 10.8.1907:

Kyminlaakso-lehti 12.9.1908:





Paikallisliikenteen laitureita ja Pakkahuoneen laituri Kotkassa noin 1907


Karhulan Hovin laituri 1940-luvulla

Kaima

Kotkan Sanomat 24.7.1900: "Kamalaan asemaan joutui äsken Karhulan hinaushöyrywene Kaima Kyminjoessa. Joen kapeimmassa kohdassa kääntyi höyrywene kowan wirran ja wastaan tulewien tukkien tähden poikkipuolen jokea ja tarttui kiinni kumpaankin rantaan, tukki tuli joen täydeltä ja puskiwat wirran woimasta niin ankarasti höyrywenettä wastaan, että se oli wähällä keikahtaa kumoon. Lähes puoli wuorokautta sai joukko miehiä tehdä ankarasti työtä ennenkuin saatiin pois wedetyksi ja Kaima pelastetuksi waarallisesta asemastaan. Mitään wammaa ei lujatekoinen höyrywene kuitenkaan liene saanut."

Alus teki useita huvimatkoja kesäisin, muun muassa Suursaareen ja Viipuriin montakin reissua. Heinlahdessa heinäkuussa 1903 oli mukana höyryveneet Nansen, Lintu ja Turvala, Helsingissä paria viikkoa myöhemmin alukset Kotka, Ethel ja Fram.

Ilmoitus Etelä-Suomi-lehdessä 21.7.1904: "Kyminlaakson Raittiuspiirin Juhlaan (Kuutsalon saaressa, PT) yleisöä Kymistä höyrylaiva Kaima. Pilettiä etukäteen on saatavana Korkeakosken Ravinto-Yhtiön ja Karhulan kaupasta. Maksu 50 p. edestakaisin."

Oikeitakin töitä tehtiin, kuten uutinen Etelä-Suomi-lehdessä 5.10.1905 kertoo:
"Hinaajahöyryt myrskyssä. Wiime lauantaina, kun Karhulan osakeyhtiön hinaajahöyryt Kaima ja Kokko kuljettivat tukkilauttoja idästäpäin, alkoi tuulen kiihtyessä Mustamaan lähellä aallot lauttoja purkaa. Laiwat silloin koettiwat hakea tuulen suojaa Hanaholman warjosta, mutta sillä wälin oli joukko tukkia ehtinyt karata lautasta. Näitä sitten tuuli kuljetti Kuorsalon rannoille, josta saarelaiset niitä korjailiwat. Maanantai-aamuna laiwat hinasiwat lautat Kuorsalon satamaan, jossa korjasiwat lauttoja, sekä etsiwät karanneita tukkia.#
Tälle merestä "pelastetun" tavaran keräilylle oli saarelaisilla oma nimensä, olen vielä 2000-luvulla kuullut käytettävän sanontaa "soutaa haparia", kun keväällä etsittiin mereen joutunutta tavaraa.

Kotkan Uutiset kirjoitti Snellmanin päivän juhlan yhteydessä 11.5.1906: "Eräs Snellmanin muisto Kotkan seuduilla. Kun Snellmanin ruumis heinäk. 7 pnä 1881 tuotiin Helsinkiin Danskarbystä Kirkkonummella, missä Snellman kuoli, tapahtui se höyrylaiwa Lotta Swärdillä. Tämä höyrylaiwa joutui sittemmin kapteeni William Ruthin haltuun, waan kun laiwa oli jo wanha, purettiin se niin, että ainoastaan runko jäi eheäksi. Tähän runkoon rakennettiin sitten höyrylaiwa Kaima, jonka omistaa Karhula Osakeyhtiö. Lotta Swärdin kello taas löytyy höyrywene Ursuksesta."

"Pietarilaisia huwimatkalla Kotkassa. Juhannusaattona toi höyryl. Aawasaksa kaupunkiimme joukon ´Pietarin turnausyhdistyksen´ jäseniä, jotka oliwat huwimatkalla Kotkaan ja Lowiisaan. Höyryl. Kaimalla menivät ´turnarit´ Korkeakoskelle, josta he jalan, oma soittokunta etunenässä, palasiwat kaupunkiin, poiketen ihailemassa Langinkoskea." (Kyminlaakso-lehti 26.6.1907)

Kyminlaakso 29.6.1907:


Etelä-Suomi 9.7.1908: "Huvimatka Helsinkiin Höyrylaiva Kaimalla. Lähdetään Korkealta Koskelta 17 p. klo 9 j.pp. ja Helsingistä 19 p:n iltana. Pääsyliput a´ 4 mk. Korkeakosken torvisoittokunta."

Haminan Sanomat 3.7.1909: "Matalikolle ajoi Osakeyhtiö Karhulan höyrylaiwa Kaima eilen illalla kello puoli 9 ajoissa Sawiniemen lahdella. Kaima hinasi tukkilauttaa täältä Karhulaan. Höyrylaiwa Woikka auttoi Kaiman irti matalikolta."

Sunnuntaina 10.10.1909 Karhula Osakeyhtiön hinaajalaiva Kaimalla oli sekä menestystä että epäonnea itäisen Suomenlahden saaristossa. Laiva oli noutamassa metsästysseuruetta Kinnarin saaresta Pukinpään lähettyvillä, kun se odotellessaan etsi suojaisaa ankkuripaikkaa Kinnarin saaren luota. Laivan miehistö havaitsi saaren etelärannalla maihin ajautuneen pietarilaisen huvijahdin Sternan hylättynä saarelta niin, että vain yksi jalka veneen kölistä oli enää vedessä. Vain keulapuomi oli poikki ja osa purjeista puuttui. Tämä aikaisemmin kotkalaisomistuksessa ollut huvijahti oli myyty Pietarista Tampereelle ja sitä oltiin Helsinkiin siirtämässä, kun myrsky sen yllätti ja se haaksirikkoutui. Jahdin miehistö oli aikaisemmin pelastettu ja viety Haminan kautta takaisin Pietariin. Taisi Kaiman miehet tehdä hyvän tilin pelastuspalkkiona!
Kaima sai sitten metsästysseurueen kyytiinsä ja kotimatka alkoi, mutta laiva ajoi pahasti karille saman saaren luona. Kovasti kivillä kiinni oleva laiva saatiin omin voimin varpattua irti, mutta se vuoti niin paljon, että sen pumput eivät pystyneet pitämään vettä pois. Miehistön ja metsästäjien onnistui kuitenkin pyttyjen ja ämpärien kanssa pitämään vedentulon sen verran hallinnassa, että laiva pystyi aloittamaan kotimatkan. Kello seitsemän aikaan sunnuntai-iltana alus vihdoin otettiin Kotkan Rautaosakeyhtiön telakalle ja sen vauriot saatiin korjatuiksi. Oli metsästysseurueella aikamoinen huvimatka!

Kansallismielisen Nuorisoliiton kesäkokous pidettiin 22.-25.6.1911 Kotkassa ja kokouksen päätteeksi Kaima oli yhdessä höyrylaivojen Säkkijärvi, Kotka ja Sampo kanssa kuljettamassa noin 500 hengen seuruetta huvimatkalle Suursaareen. (Etelä-Suomi 27.6.1911)

Kapteeni William Ruth vieraineen huvimatkalla Suursaareen Kaima-laivalla.

Teknisiä tietoja:

Höyryhinaaja Kaima tehtiin entisen matkustajalaiva Lotta Svärdin runkoon Kymissä Karhulan tehtaalla 1898, tekijäksi mainitaan J Hollström.

Pituus 22.20 m, leveys 4.15 m, syväys 2,25 metriä
Höyrykoneen teho 70 hv

Aluksen omistajaksi mainitaan 1918 S J Lanner Porista

Signaalikirjaimet SJFL

5 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista juttua tämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ursuksen (nyk. Johannes ) kotipaikka on nykyisin Oravi, ei Leppävirta.

      Poista
  2. Hienoa työtä oot tehnyt pekka.Kiitos.

    VastaaPoista
  3. Löytyykö tuosta Lennartista lisätietoja jostain. Lähinnä kiinnostaa miten se päätyi Laatokalle ja kuka sillä siellä operoi?

    VastaaPoista